Säestettäessä kitarasta tulee rytmisoitin. Eli sen tulisi tukea laulua tai melodiaa. Käyttämällä erilaisia rytmejä tai säestystapoja: komppausta, näppäilyä, pitkiä sointuja, jne, voit luoda lauluihin erilaisia tyylejä. Tässä muutamia säestysvinkkejä. Muuntele ja kehittele niitä itse soittamasi kappaleen mukaan. Esimerkeissä käytetään sointukulkua: C - Am - Dm - G7.
Helpoin säestystapa on soittaa sointu aina tahdin alkuun tai siinä kohdassa, johon se on merkitty. Tätä tyyliä voisi kutsua pitkiksi soinnuiksi. Tämä toimii sekä tasajakoisissa että kolmijakoisissa kappaleissa. Onnistuu sormin tai plektralla.
Moniin tasajakoisiin kansan- ja lastenlauluihin ja myös kevyeenmusiikkiin sopii komppaustyyli, jossa vuorotellen soitetaan soinnun pohjasävel viidenneltä tai kuudennelta kieleltä ja vuorotellen soinnun kolme tai neljä ylintä säveltä. (Esimerkiksi C-duurisoinnun pohjasävel on c, A-mollisoinnun pohjasävel on a, jne). Onnistuu myöskin sormin tai plektralla. Huom. "Bassosävelenä" voi toki käyttää muutakin kuin soinnun pohjasäveltä.
Valsseissa, jotka ovat kolmijakoisia, voit käyttää edellisen tyylistä komppausta. Erona on vain se, että pohjasävelen jälkeen pitää soittaa kaksi kertaa yläkieliä. Voit soittaa sormin tai plektralla.
Näppäily (eli murtosoinnut tai arpeggio) sopii parhaiten hitaisiin kappaleisiin. Näppäilykin onnistuu sekä sormin että plektralla, mutta vaatii tekniikan harjoittelua enemmän kuin edelliset säestystyylit. Näppäilytyylejä on monenlaisia. Helpoin tapa lienee soittaa ensin peukalolla soinnun pohjasävel ja sen jälkeen vuorotellen etusormella kolmas, keskisormella toinen ja nimettömällä ensimmäinen kieli. Kolmijakoisessa voit esimerkiksi soittaa kaksi ylintä kieltä yhtäaikaa saadaksesi oikean rytmin.